Road Trip #1

3 viikkoa sitten alkoivat "huonot kelit" hawailla! Istuimme kämpällä masentuneena ja pettyneenä tästä hirveän surkeasta säästä. Päätimme että nyt on tehtävä jotakin, eikä masennella täällä koirankopissa. Kuningasidea: "vuokrataan skootterit!". Niinpä minä, Janne ja Vikke lähdettiin kohti Waikikia etsimään halpaa vuokrausmestaa. Matkalla tajusimme, että sehän on ihan kakka idea vuokrata skootterit tällä säällä! Vuokrataan auto! Niinpä vuokrasimme mahtavaakin mahtavamma automobiilin. Auton vuokra tuli maksamaan alle 60$. Kun muutetaan dollarit euroiksi ja jaetaan kulut vielä viiteen pekkaan, niin vuokraus ei käytännössä maksanut juuri mitään. Vielä kun otetaan huomioon, että bensakin on täällä huomattavasti halvempaa kuin monessa muussa maassa.

Auto

Ensin hieman yleistä tietoa autoilusta Hawailla:

Vuonna 2006 Hawailla on ollut 1,13 miljoona rekisteröityä ajoneuvoa osavaltion asukasluvun ollessa 1,28 miljoonaa. En nyt tähän hätään löytänyt tuoreempaa tilastoa aiheesta, mutta kyllähän tuosta voi jokainen päätellä, että ajoneuvojen määrä on mitä todennäköisemmin jo ylittänyt väkiluvun tähän päivään mennessä. Mukaan voidaan tietysti laskea rekisteröimättömät ajoneuvot, mikä ei myöskään ole täällä kovinkaan epätavallinen näky (terveisiä Joakimille). Tähän kun lisäämme faktan, että kaikkien teiden yhteismitta saarella on 1400km. Näistä tilastoista saa varmasti hyvän käsityksen siitä, että autoilu on täälläpäin hieman erilaista. Autoja on yksinkertaisesti liikaa verrattuna tilaan missä autoilla. Kaikenlisäksi kaikki ihmiset ovat autoineen pakkaantuneet yhteen suhteellisen pieneen kaupunkiin nimeltä Honolulu. Oahun väkiluku on hieman alle miljoona ihmistä, joista vähän alle 400 000 asuvat Honolulussa. Väen määrä päivän aikana kaupungissa kasvaa kuitenkin vielä huomattavasti suuremmaksi, kun mukaan lasketaan ihmiset, jotka ajavat tänne päiväksi töihin. Tietenkin unohtamatta turisteja, joita täällä riittää varsinkin Waikikin alueella. Vielä yksi lisäys, Amerikkalainen ajotyyli: ajokortin saa 16-vuotiaana ilman sen suurempaa ajokoulua 40$ korvausta vastaan, eikun töötti pohjaan ja törmäilemään. Johtopäätös: Autoilu Oahulla on aivan järjetöntä!

 

 

Oahu

Ensimmäisenä Waikikilta ajoimme omalle asunnolle noutamaan muita road tripille lähteviä. Ensimmäiseksi otimme suunnaksi pohjoisen. Ensimmäinen pysähdys oli Pearl City, jossa kävimme syömässä. Tauon jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti pohjoista. Melkein heti lähdettyä päätimme, että mennään pohjoiseen länsirantaa pitkin, joten käännyimme H1-tielle. Kiersimme aina vuoren toiselle puolelle ja pohjoiseen johtavalle tielle, joka kulki melkein koko matkan länsirannikkoa pitkin. Toisella puolella tietä näkyin meri ja toisella puolella oli upeita näkymiä vuorille. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Maili Beach Parkissa, jossa ihasteltiin maisemia ja otettiin muutamia kuvia. Jatkoimme matkaa edelleen kohti pohjoista meren rantaa pitkin. Jokaikiseen paikkaan olisi tehnyt mieli pysähtyä ja tutkailla paikkoja, mutta aikaa oli rajallisesti.

Janne Maili Beach

Maili Beach 

Maili Beach 

Maili Beach 

Maili Beach AriAriAri ja Lauri

Seuraava erikoinen tapaus tuli vastaan melkein Ferrington Highwayn lopussa, kun huomasimme useita telttoja hiekkarannan ja tien välissä olevassa metsässä/pusikossa. Selvisi missä varmasti suuri osa saaren yli 4000 kodittomista asuvat. Telttojen ympärille oli rakennettu erilaisia "hökkeleitä" ja nuo rakennelmat jatkuivat pitkän matkaa. Tämä näky pisti taas vähän miettimään tätä maailmanmenoa, varsinkin kun sää ei ollut mahtavin. Lopulta päädyimme melkein saaren länsikärkeen ja totesimme, että tie loppuu kesken. Emme olleet missään vaiheessa sen kummemmin katsonut karttaa, eikä meillä ollut tien päättymisestä minkäänlaista käsitystä vaan luulimme, että pääsemme rantatietä pitkin aina pohjoiseen asti. Oikeestaan se oli ainoastaan positiivista ettemme tutkineet karttaa, olisi jäänyt tämäkin seikkailu tekemättä ja monta hienoa juttua näkemättä. Tie muuttui Kaena Point State Parkin jälkeen todella vaikean näköiseksi hiekkatieksi, jolla ajamiseen olisi tarvinnut offroadauton. Tien päätöskohdassa oli aivan mahtavan näköinen rantatörmä, jota kävimme ihastelemassa ja kuvailemassa. Vesi lensi todella korkealle ja paikka näytti sille, että mikäli veteen olisi pudonnut hengenlähtö olisi ollut todennäköistä. Ranta oli pelkkää korallia, jossa oli paljon syviä onkaloita. Tässä vaiheessa vettä alkoi tulemaan myös taivaalta oikein urakalla.

 

Toiset asuu taloissa, toiset ei

Umpikuja ja kova vesi sade: aika lähte takaisin samaa tietä. Kuljettuamme alle mailin verran takaisin päin huomasimme tien vasemmalla puolella ison luolan. Se piti tietenkin käydä tutkiskelemassa! Tämän jälkeen matka jatkui pieniä mutkia tehden takaisin kohti etelää. Makaha Beach Parkin kohdalla käännyimme vasemmalle ja kiersimme koko Makaha Valleyn kiertävän tien. Laaksosta löytyi kalliin näköinen hotelli, mikä oli todennäköisesti ainoa hotelli koko länsirannan yläpäässä. Muuten koko laakso oli vain täynnä normaaleja asuintaloja kohtalaisen harvaan asutettuna.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa takaisin etelää samaa Farrington Highwaytä länsirantaa pitkin. Tuli pimeää todella nopeasti ja päätimme, että North Shore jää väliin tältä päivältä. Täälläpäin maailmaa pimeä tulee todella nopeasti. Vähän niinkuin joku kääntäisi valokatkaisimesta valot kiinni. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, että olimme lähteneet "väärälle tielle" ja tuli tutkittua uusia paikkoja, jonne ei olisi ikimaailmassa tullut lähdettyä ilman autoa. Road trip taisi tapahtua jo yli 3 viikkoa sitten, joten aivan koko loppureitistä en ole täysin varma. Tätä kirjoittaessa tuleekin mieleen tämän blogin suurin tarkoitus: varmasti kiva lukea näitä myöhemmin, kun ei enää 3 viikon jälkeenkään muista mitä kaikkea on tullut tehtyä. Pitää pohtia reittiä yhdessä Mr.Himasen kanssa joka toimi kartturina, sillä voi olla parempi käsitys kaikista kurveistamme. Ajoimme Makakilo Cityn ja siellä piti tietenkin käydä tarkistamassa paikallinen Ross - Dress For Less vaatekauppa. Sieltä päätimme ajaa kiertotietä Ewa Beachin kautta eteenpäin. Aluksi oli kai tarkoitus ajella suoraan kotiin, kun oli jo pimeää ja kello alkoi olemaan paljon. Yhteispäätösestä päätimme sittenkin lähteä vielä kiertämään saaren itärantaa pitkin pienen reitin. Täytyi päästä kokonaan saaren toiselle puolelle, joten kurvailimme pitkin H3-tietä aina saaren itärannalla sijaitsevalle Kailualle saakka. Kailualla kävimme syömässä drive-in ruokaa Jack in the boxissa, mikä on muuten mahtava pikaruokapaikka. Lisäksi kävimme juomaostoksilla, kun kerrankin oli mahdollisuus roudata niitä autolla. Täällä on kaupat yleensä sen verran kaukana, että ottaa aivoon kanniskella ostoksia pitkä matka. 

Kailualla kello alkoi jo olemaan melkoisen paljon ja ajelimme melko pian etelärannan kautta kotiin. Etelärannan tie on erittäin mukavaa ajeltavaa. Kapea mäkinen tie vuoristomaastossa meren äärellä. Päästiin viime viikolla Viken ja Suvin kanssa todistamaan tämä tie jonkun random tyypin pick upin lavalla, kun viimeinen bussi meni ohi ollessamme Sandy Beachilla ja pummattiin siltä kyyti takaisin Honoluluun.

Saavuttuamme Honoluluun käytiin vielä Safewayllä lisää ruokaostoksilla. Kotiin palattiin myöhään illalla ja päätettiin, että aamulla lähdetään jatkamaan kun on kerta auto vuokrattuna. Muutama tunti unta palloon ja aamulla matka jatkui...

     

Mestariteos päivän 1 reitistä

 

 

  Hieno auto

Vesipuisto alkumatkalla, tuonne on päästävä!

Matka jatkuu Maili Beachilta

Sumua vuorilla länsirannalla

Tuli pimeä ja märkä

Päivä 2

Toisen päivän tavoitteena oli päästä North Shorelle, mikä jäi edellisenä päivänä saavuttamatta. Halusimme kuitenkin kokea etelärannan vielä uudestaan päivän valossa. Reitti lähti siis samaan suuntaan, josta eilen oltiin tultu takaisin. Kurvailimme pysähtymättä Waimanalolle saakka takaisin saaren itäpuolelle. Kävimme Kailualla tarkistamassa Kailua Beach parkin, josta jatkoimme matkaa itärantaa pitkin kohti pohjoista. Kailuan pohjoispuolella alkoi miellyttävät vuoristomaisemat. Aikataulu oli 2.päivänä paljon kiireisempi, kun eka päivänä. Auto oli vuokralla 24h, joten se piti palauttaa samaan aikaan, kun se edellisenä oltiin vuokrattu. Ajelimme itärantaa pitkin, silmät ehkä jo vähän liian turtuneina mahtavaakin mahtavempiin maisemiin. Saavuimme koillisessa sijaitsevaan kylänpahaseen nimeltä Laie, jossa kävimme nauttimassa keskivertoa huonommin maistuvan kiinalaisen lounaan.

Lounaan jälkeen matka jatkui pohjoisrantaa pitkin. Kävimme etsimässä Kawela Bayssä, jotain kilpikonnapaikkaa, josta Janne oli lukenut jostain. Kilpikonnapaikka jäi löytymättä, sen sijaan löysimme jonkun kalliin näköisen hotellin. Keskellä kauniita maisemia tuo tekemällä tehty hotellipaikka hirvitti ja pakenimme paikalta nopeasti. Seuraava pysähdys Pupukeassa sijaitseva Banzai Pipeline. Siellä ihastelimme ja kuvailimme paikallisia surffareita hulluilla aalloilla.

Pipelinellä kello alkoi jo olla sen verran, että alkoi mietityttämään keretäänkö varmasti palauttamaan autoa ajoissa. Tästä lähdimmekin tuttua reittiä takaisin kohti kotikaupunkia Honolulua. Reitti on tullut jo kaikille tutuksi muutamalta North Shoren reissulta. Jussin kanssa tultiin pohjoisesta kerran autokyydilläkin kotiin, kun oltiin laskuvarjohyppyreissulla.

Honoluluun saavuttiin kuitenkin hyvissä ajoin. Bensaa oli vielä tuhlattavana ja aikaa jälkellä, joten ajelimme rinkiä ensin Diamond Headilla päin. Auton vuokraus paikka sijaitsi Waikikilla minne päädyimme vielä lopuksi kurvailemaan. Siellä liikenne oli melko mielenkiintoista.

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen road trip oli menestys. Kerettiin näkemään lyhyessä ajassa todella monta paikkaa. Siinä autonpalautus hässäkässä ajetut kilometrit jäi tarkastamatta, mutta uskoisin niitä tulleen todella paljon. Kiersimme hyvin pitkälti kaikki päätiet, muutamat pariin kertaan ja vielä useita paikkoja pääteiden päälle. Oli huono idea pitkittää tämän tarinan kirjoittamista näin pitkään. Sai ihan itsekkin muistella missä kaikkialla sitä kerettiin käymään. Onpahan nyt jonkinlaista dokumentointia kasassa tästäkin tapahtumasta. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti.  

Päivä 2. Waimanalo itärannalla

Nätti tie, suttuisen kuvan muodossa

Suvi ja Lauri @ Pipeline

North Shore, Surffarit töissä

North Shore, Banzai Pipeline

Maisemia

Päivä 2

Oli vaikea löytää paljon huippuhyviä kuvia. Sateinen keli ja autosta vauhdista ikkunan läpi otetut kuvat eivät olleet kaikki niin mahtavia.

Pojat ja tyttö lisätkää kuvia, tässä ei varmasti ollut kaikkien kameroilta parhaita otoksia. TÄMÄ ON KÄSKY!!

Stairway to Heaven?

Elikkäs eilen lauantaina oli tarkoitus lähteä heti aamutuimaan ensimmäiselle hieman haastavammalle vaellusretkelle. Kohteena oli Haiku Stairs, tunnetummin Stairway to Heaven. Hitusen taustatietona kohteesta: Kohde on hieman alle 4000 askelmaa sisältävä portaikko johon on laitonta mennä ellei kierrä takaa, joka oli suunnitelmamme. Portaat on rakennettu Yhdysvaltojen satelliittia varten joka sijaitsee vuoren huipulla. Jos jotain kiinnostaa lisätieto aiheesta niin netistä löytyy hakemalla.

Aamu lähti käyntiin klo 4.30 koska oli pitkä päivä tulossa. Aamutoimien jälkeen otimme bussin (joka tietenkin oli myöhässä) lähemmäksi kohdetta ja jäimme odottamaan seuraavaa. Noh, eihän sitä ikinä tullut kun huomasimme että kyseinen bussi ajaa vain viikolla. Onneksi saimme tilattua taksin melko pian paikalle ja pääsimme aloittamaan patikoinnin noin pari tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Alkumatkassa kuljettiin jonkinlaista pikkutietä noin tunnin verran. Koska määränpää oli hieman epäselvä, yritimme kysellä apua vastaantulijoilta. Taas saimme huomata miten mukavia jotkin ihmiset voivatkaan olla kun auttavat niin lämminmielisesti. Kivitieltä poikkesimme viidakkoon saatujen ohjeiden mukaisesti. Reittiä oli helppo seurata koska se oli merkitty värinauhoin puihin, tosin useita kertoja tuli tilanteita joissa suuntavaihtoehtoja oli monia. Olimme kuitenkin melko varmoja että olemme oikeassa paikassa. Matkalla kysyimme myös apua paikallisilta sian metsästäjiltä jotka eivät kyllä oikein meinanneet tajuta asiaamme. Lopulta saimme vastauksen jatkaa joen vartta puoli tuntia tullaksemme perille. Noudatimme neuvoa.

Kuva pikkutiestä

Pikkutien jälkeinen osuus oli suurimmalta osin pientä polkua, pieniä vesistön ylityksiä ja puiden väistelyä ja yli kiipeilyä. Seuraavaksi muutama kuva matkalta.

Sitten alkoi ylöspäin kiipeäminen, se olikin jännää hommaa. Kiipeäminen ei kestänyt kovin kauaa, mutta näin korkeanpaikan kammoisena noustessa vuoren harjannetta jossa molemmin puolin on pudotus, oli se hieman sykettä nostattavaa. Tätä tosin helpotti se kun pysähtyi katselemaan maisemia, jotka olivat aivan uskomattomat. Matkalla ylös tokaisin Vihtorille että onneksi pääsemme portaita pitkin alas, en uskaltaisi laskeutua tästä enää.

Maisemia kiivettäessä

Saavuttuamme huipulle olikin mukava huomata että perkele, väärä vuori! Oikea vuori oli vieressämme ja tämä reitti loppui tähän. Eli matka takaisin samaa reittiä oli edessä. Ennen sitä kuitenkin piti pysähtyä tauolle ja nauttimaan maisemista. Näky oli todella upea, olimmehan noin pilvien korkeudella. Myös tuulen voimakkuus tässä korkeudessa oli omaa luokkaansa, ja se lisäsi omaa pelkoani olla korkealla. Osaa porukasta tuuli ja korkeus ei niinkään haitannut ja he osasivat nauttia enemmän tuulen tuiverruksesta.

Näkymä huipulta

Taustalla vuori jossa meidän piti olla ja edustalla loppu ryhmästämme

Tauon jälkeen alkoi reissun jännittävin osuus, laskeutuminen. Reitti oli paikkapaikoin todella kapea (tosin kasvillisuus ympärillä toi leveyden tuntua) ja liukas. Alas kuitenkin selvittiin ongelmitta, hitaasti ja varmasti. Linkin takaa löytyy Vihtorin kuvaama video laskeutumisesta (blogger ei tällä kertaa antanut sitä suoraan laittaa).

http://www.youtube.com/watch?v=OSw70D2rbrI&feature=youtu.be

Matkalla takaisin päin vastaan tuli muita vaeltajia joilta kysyimme mistä meidän olisi pitänyt kulkea ja saimme kuulla että heti pikkutien jälkeen kaikki alkoi menemään väärin. No, saatiinpa kuitenkin todella jännä seikkailu.

Tielle saavuttuamme olisi Laurilla riittänyt energiaa vielä Stariway to Heavenille, mutta porukalla alkoi jalat rakkoilemaan ja kipeytymään muutenkin niin päätimme jättää tämän seuraavaan kertaan. Reissu ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta muuten oli onnistunut pikku vikoja lukuun ottamatta. Tulipa samalla kiivettyä ensimmäisen kerran vuorelle ja kuljetun reitin nimi vuorelle on Kulana´ahane trail.

Loppuun lisäys sport trackerin tilastoista (akku loppui kesken vaelluksen, joten matkasta puuttuu vielä noin 6km paluumatkasta).

Pitkästä aikaa itsekin blogin ääressä, on ollut vähän kaikenlaista.. Pahoittelen ;D

Suomi-kuva maailmalla

Me Suomalaiset omaamme huonon itsetunnon ja olemme aina todella kiinnostuneita, mitä nyt ulkomailla meistä ajatellaan. Nyt on tullut hieman käsitystä minkälainen Suomi-kuva ihmisillä on täällä päin maailmaa...

...Ja aika olematonhan se on. Monille Suomi on aivan abstrakti käsite, eikä monilla ole pienintäkään hajua missä sellainen maa voisi sijaita. Välillä saattaa kuulla kysymyksiä kuten "Onko Suomessa jo sähköt?". Myös pankin täti kyseli mistä päin olemme, ja sanottuamme että meitä on viisi miestä Suomesta, hän alkoi kertomaan miten Amerikassa myös naiset saavat käydä koulua.

Usein keskustelut uusien ihmisten kanssa alkavat kun meidän Suomen puhuminen herättää huomiota ja joku tulee jututtamaan, keskustelu alkaa yleensä näin:

[Joku tyyppi] - Where are You from?

[Me]             - We are from Finland

[Joku tyyppi] - England?

[Me]              -No, Finland

[Joku tyyppi]  -England??

[Me]              -Not England, Finland!

[Joku tyyppi]  -England??

[Me]               -F-I-N-L-A-N-D!

Monesti ihmiset ovat tulleet arvailemaan mistä päin maailmaa olemme, arvauksina ovat olleet ainakin Espanja, Tanska, Ruotsi ja Saksa. Pariin otteeseen joku on tullut sanomaan selvällä Suomen kielellä, että tehän puhutte suomea, mitä kuuluu? Pari näistä ovat olleet ihmisiä jotka ovat käyneet suomessa, tai heillä on Suomalaisia sukulaisia. Yksi oli oikesti Suomalainen, joka oli täällä ilmeisesti kielikurssilla. 

Ihmisten tietämättömyys antaa jutun aihetta ja tästä onkin kehkeytynyt mielenkiintoisia keskusteluja. Monille esimerkiksi keskiyön aurinko kesällä tai päinvastoin pimeys talvella tuntuvat todella ihmeellisiltä asioilta. Omalle kohdalle ei vielä ole sattunut ainakaan legendaarisia, "Onko suomessa jääkahuja?" ihmisiä, mutta aivan varmasti täällä osa ihmisistä luulee niin. 

Suomalaisista tuotteista täällä on näkynyt hieman Nokiaa, joka tosin on iso altavastaaja verrattuna vaikkapa iPhoneen. Ihmiset eivät useinkaan tiedosta Nokian olevan suomalainen juttu. Angry Birds on täällä käsittämättömän suosittu, sitä ei ollut Suomessa oikein tajunnut miten iso bisnes sen ympärillä pyörii. Kaupungilla näkyy kaikkia mahdollisia ja mahdottomia Angry Birds tuotteita ja melkein jokaisesta kaupasta löytyy jotain lintu krääsää. Tätäkään ei tosin voi pitää Suomi-brändin eteenpäin viejänä, koska eivät ihmiset tunnu tietävän, että vihaisten lintujen juuret ovat suomessa. 

Poikkeuksiakin Suomi tietämyksessä on tullut vastaan, joista suurin osa on ollut historia/sota intoilijoita, jotka tiesivät suomen sotien kautta. Onpa muutama muistanut Lauri Törnin tai Simo Häyhän nimeltä ja tienneet hyvinkin tarkasti talvi- ja jatkosodan kulun. Eurooppalaisilla on tietenkin monta kertaluokkaa parempi käsitys suomesta, ihan jo pelkästään sen takia, että etäisyys on niin paljon lyhyempi. Amerikkalaisista suurin osa ei ole käynyt, eikä tule käymäänkään koskaan Amerikan ulkopuolella ja pelkästään Eurooppa on hämärä käsite. 

Loppuun muutama juttuun täysin liittymätön kuva. Viikonloppuna vuokrasimme auton ja kävimme vähän ajelemassa saarta ympäri, tässä pari otosta reissusta. 

Uljas menopelimme

"Sä asut siellä missä aallot lyö rantaan ja palmupuut huojuu"

Irtopää