Hetki reissusta on päässyt kulumaan, mutta yritetään nyt muistella mitä Big Islandin reissun viimeisenä päivänä tapahtui.
Viimeisen päivän aamu alkoi väsyneissä tunnelmissa. Itse en jaksanut edes laittaa telttaa edellisenä iltana. Laitoin auton parkkiin ja nukahdin suoraan auton rattiin. Heti herättyä lähdettiin vähän rentoutumaan lähellä olevalle lämpöselle lähteelle. Meidän leirintäpaikalta oli kyseiselle mestalle muutama sata metriä. Jouduttiin odottelemaan hetki ennen, kun päästiin itse pulikoimaan. Siellä oli 2kpl. paikallisia nauttimassa kylvystä ennen meitä. Odottelu kului mukavasti puun oksalla istuen ja katsellen paikallisia surffaajia työn touhussa. Hetken odottelun jälkeen paikallinen nainen lähti ja sanoi: "Enjoy the queens bath!". Kylpy oli mitä mainioin kokemus. Vesi oli oikeesti todella lämmintä ja tämänhän kelpasi koko yön kestäneen hiken päälle!
Jussi ja Lauri
Janne
Jussi ja Jokke. Haha! Jokke näyttää syylliselle!
Kylvyn jälkeen laitettiin leiri nopeasti pakettiin ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Matkalla käytiin syömässä Hilossa. Vatsa täytettynä suuntasimme kohti päivän pää aktiviteettia: Mauna Keaa.
"Mauna Kea on levossa oleva tulivuori Havaijin eteläisimmällä ja suurimmalla Havaijin saarella.Mauna Kean korkein kohta, ja saaren korkein kohta, on Pu'u Wēkiu, joka sijaitsee 4 207 metriä merenpinnan yläpuolella. Mauna Kea on maapallon korkein vuori jos korkeus mitataan vuoren juurelta huipulle. Vuoren rinne laskeutuu meren alla vielä 5 kilometriä, yhteensä yli 9 kilometriä. Vuori on kilpitulivuorelle tyypillisesti hyvin leveä verrattuna korkeuteen, merenpinnan yläpuolella noin 80 km pitkä ja 40 km leveä."
Pieni copy paste vuoren specseistä. Tästä käykin kivasti ilmi, ettei kyseessä ole mikään ihan pieni vuori. Mikä mukavinta olimme kuulleet, että melkein vuoren korkeimmalle huipulle pääsee autolla. Vuorelle ei ollut missään nimessä suositeltavaa lähteä ilman nelivetoautoa. Tämä ei kuitenkaan estänyt meitä yrittämästä. Ja olihan meillä kuitenkin kuskina: minä!
Matkalla ajettiin perinteisesti pitkälle ohi vuorelle menevän tien risteyksestä. Tämä oli itseasiassa hyvä juttu, koska pääsi ajelemaan enemmän hienoissa vuoristomaisemissa. Tämä pätkä oli ehdottomasti yksi reissun mukavimmista pätkistä ajella. Maisemat oli mahtavia, eikä tiellä ollut liikaa liikennettä.
Lampaita
Talo
Maisemaa
Väsyneitä matkaajia nauttimassa hienoista maisemista
Itse Mauna Kealle vievän tien alussa oli ilmoitus, jossa sanottiin, että vuorelle ajavien on pysähdyttävä noin puolivälissä sijaitsevalle visitors centerille. Visitors centterillä oli seinällä pitkät ohjeet siitä mitä on otettava huomioon mentäessä yli 4km korkealle vuorelle. Nopeus piti pitää pienenä paine-eron takia jne.
Visitors Center
Noustessa autoa sai rääkätä ihan oikeasti kunnolla. Onneksi kyseessä oli tuliterä vuokra-auto. Kaasu oli pohjassa 90% noususta ja keskinopeus oli ~10km/h. Ja kyseessä ei ollut mikään pikkuauto. Tämä kertoo siis kuinka jyrkkää tuo nousu todella oli.
Team Finland+lunta
Visitors centeriltä pitkä matkan matkaa noustuamme vastaan tuli odottamaton näky Hawailla: LUNTA! Allekirjoittaneen pää sekosi. Laitoin auton parkkiin tien laitaan ja juoksin lumelle. Silmät ei valehdelleet, lunta se oli. Samassa vaiheessa aloin itse ensimmäistä kertaa huomata korkeus erosta johtuvan epämiellyttävän tunteen päässä. Tuonne lumelle muutaman otetun juoksuaskeleen jälkeen päässä pyöri todella lujaa ja tuntui kuin meinaisi pyörtyä. Lumen äärellä piti tietenkin ottaa useita kuvia, jonka jälkeen jatkettiin oletetusti kohti huippua.
Uskomatonta!
Tie jyrkkeni jyrkkenemistään kokoajan aina huipulle saakka. Huippu saavutettiin ja maisemat oli kerrassaan käsittämättömät. Kesti hetken ennen kuin olo alkoi tasottua päässä.
Ryhmäkuva huipulta.
Ajoimme siis Mauna Kean huipulla olevalle observatoriolle, johon parkkeerasimme auton. Observatorin vieressä näkyi pieni nyppylä, joka oli hieman korkeammalla kuin itse observatorio. Minä, Vikke, Janne ja Jokke päätimme vielä kiivetä tuolle huipulle. Itse kävely oli arviolta vain muutaman sadan metrin mittainen. Oli jännää huomata miten raskaalle liikkuminen tuossa yli 4km korkeudessa tuntuu. Hengittäminen tuntui raskaalle ja yksinkertaisesti ei pystynyt liikkumaan samalla tavalla kuin normaalisti.
Huipulla
Vikke, Janne ja Jokke
Saavuimme Mauna Kean huipulle juuri sopivaan aikaa katsomaan auringonlaskua. Erittäin mielenkiintoinen näky nähdä kuinka aurinko laskee vaihteeksi pilveen. Meidän ollessa tällä mini hikellä muut ottivat paljon kuvia auringonlaskusta paremmilla kameroilla. Ylhäällä taisi olla mukana vain minun kännykkä.
Pian auringon laskeuduttua lähdimme takaisin alaspäin. Ylöspäin tuleminen oli vielä helppoa alaspäin menoon verrattuna. Monissa kohdissa pelkällä moottorilla ei saanut jarrutettua tarpeeksi ja jossain vaiheessa jarrut hävisivät melko pahasti. Melko pelottavaa puuhaa oli siis alastuleminen.
Visitors centerin kohdalla pysähdyimme uudestaan ja siellä oli mahdollisuus käyttää jättimäisiä kaukoputkia, vai mitä nyt sitten nimeltä ovatkaan. Putkilla oli mahdollista nähdä eri planeettoja, ja jopa eri planeettojen kuut. Myös linnun rata näkyi yhdestä putkesta. Tarkkaa muistikuvaa ei ole mitä kaikkea sieltä näkyi, mutta hienolle ne näytti!
Matka jatkui kohti Hiloa, jossa olimme suunnitelleet yöpyä viimeisen yömme, jotta päästään sitten kätevästi lentokoneeseen aamulla. Tavalliseen tapaamme mitään suunniteltua yöpaikkaa ei ollut. Ajoimme ympäriinsä etsimässä jotain beach parkkia tai vastaavaa, jonne voisi teltat pystyttää. Pettymykseksemme kaikki rannat jonne yritimme mennä, olivat joko kiinni tai juuri sulkeutumassa. Eräässä paikassa rantavahti tuli juuri sulkemaan rantaa, kun olimme jo asettumassa tähän paikkaa. Paikallinen superomituisella äänellä puhuva herrasmies otti asiakseen järjestää meille yöpaikan. Hän kertoi kuinka vaarallista kadulla on nistien keskellä, ja se oli sitä mieltä, että emme voi missään nimessä jäädä minne sattuu nukkumaan. Ukkeli pyysi meitä seuraamaan hänen autoaan ja näytti meille jonkun randon paikan. Paikka ei kyllä silti miellyttänyt, ja päätimme lähteä hakemaan ilta/yö palaa ennen nukkumista. Syönnin jälkeen päätimme siivota auton ja pakata kaikki kamat, että kaikki on aamulla valmiina. Lopulta päädyimme nukkumaan Hilon lentokentän parkkipaikalle, jossa unta sai palloon ainakin 5min, josta olikin sitten kätevää hypätä aamulla koneeseen.
Reissusta tulee tehtyä toivottavasti joku loppuyhteenveto päivitys, johon voitas tehdä yhdessä kartta koko reitistä jne...Aluksi oli suunnitelmissa tehdä se tähän viimeisen päivän tekstin yhteyteen, mutta jätän sen suosiolla ensikertaan.
Take Care!