Perillä!

Aloha!

No niin jos minäkin aloittaisin tämän blogin kirjoituksen erittäin väsyneenä mutta innoissani. Elikkä siis tarinaa matkalle lähdöstä ja ensimmäisestä päivästä:

Lentokentälle lähdimme Helsingistä jo hyvissä ajoin ja yöunet jäivät välistä. Helsinki-Vantaa lentokentällä aluksi oli hieman säätämistä check-inissä kun ei koneella näkynyt ollenkaan British Airwavesin lentoja, mutta tämä selvisi maalaisjärkeä käyttämällä. Sitten pääsimmekin elämäni (ja Arin) ensimmäiselle lennolle kohti Heathrowta. Lentoa en oikeastaan jännittänyt, eikä siihen tosiaan mitään syytä olisi ollutkaan.

Heathrown lentokenttä olikin jo nähtävyys itsessään. Saavuttuamme kentän terminaaliin saimme huomata "hieman" erilaisen väenpaljouden. Siitä sen enempää välittämättä onnistuimme muuttamaan seuraavan lennot vierekkäisille paikoille ja suuntasimme Los Angelesiin vievälle portille. Siitä sitten hypättiikin astetta isompaan lentokoneeseen, jossa oli istumapaikkoja 9 rinnakkain. Tämä lento olikin omista näytöistä, elokuvista yms. huolimatta melko tuskainen johtuen sen 11 tunnin kestosta. Lennon aikana yritin unta saada useita kertoja, mutta eihän siitä mitään tullut. Muutamaa pikku torkahtamista lukuunottamatta pääsimme perille Losiin.

Los Angelesin lentokentälle mentäessämme jännitys oli kova, koska koneessa kerrottiin tulevista tarkastuksista ja haastatteluista. Kuitenkin turhaan tuli jännitettyä, kaikki sujui hyvin kuten olettaa saattoi (lukuun ottamatta Laurin paniikkia kun hänet otettiin lisätutkimuksiin). Odotuksista poiketen Losin kenttä oli hyvinkin rauhallinen. Ikävän yllätyksen tosin saimme huomata kun tajusimme lentomme olevan 4 tuntia myöhässä... Ja sitten vielä tunnin tämän lisäksi. Eli lentoon kohti määränpäätä pääsimme vasta 5 tuntia myöhässä. Tästä johtuen jouduimme soittamaan varaamallemme hostellille että olemme myöhässä, koska hostellin check-in loppui jo kello 0.00. Onneksi hostellin henkilökunta oli kuitenkin ymmärtäväistä ja saimme homman järkättyä siten, että ovi tullaan avaamaan saavuttuamme.

Viimeinen lento sujui myöskin hyvin, vaikka en vieläkään saanut pidempää aikaa nukuttua..

Sitten vihdoin saavuimme Honoluluun ja kyllä se oli mieltä lämmittävä kokemus tuntea kostean ilman tuoksu astuttuamme koneesta ulos. Matkatavarat saatuamme otimme taksin hostellille ja saimme lainata taksikuskin puhelinta ilmoittaaksemme saapumisestamme hostellin henkilökunnalle. Myöhäisestä saapumisesta johtuen saimme vain kolmen hengen huoneen ja käytäväpaikat, mutta tällä ei ollut paljoakaan väliä sillä saimme nukuttua vain 2 tuntia.

Herättyämme teimme check-inin hostelliin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Ei voi muuta sanoa kuin US-KO-MA-TON-TA!! Tarinat siis pitävät paikkansa, paratiisille tämä vaikuttaa. Tähän mennessä emme kerenneet käymään kuin yhdessä ostoskeskuksessa, joka tosin oli valtava. Vietimme siellä muutaman tunnin ja kerkesimme tutkimaan vain murto-osan. Nyt tulimme taas hostellilla käymään ja tässä palmun alta kirjoittelen ennen kuin lähdemme käymään Waikiki beachilla juhlistamassa uuden vuoden saapumista (12 tuntia Suomen uuden vuoden jälkeen).

Pahoitteluni mahdollisista ajatus/kielioppi/kirjoitusvirheistä, unta tosiaan viimeisen melkein kolmen vuorokauden aikana vain muutama tunti.

Äidin pikkupoika lähtee muille maille

Se niistä yönista. Tarkoitus oli yrittää saada edes pari tuntia nukuttua, siitä sitten heräilyn jälkeen lentokentälle ja kohti taivaan sineä, mutta eihän sitä kukaan meistä saanut nukuttua alkuunkaan. Suunnitelma B: Keitämme tässä "aamukahvit" ja vähän vielä panikoituamme lähdemme ajoissa kohti helsinki-vantaata. Illan ohjelmaan on kuulunut mm. viimeisten kouluraporttien palautus hirveässä kiireessä, eihän niitä nyt etukäteen olisi voinut tehdä...

Ensimmäinen välietappi on Lontoo, jonne lentää karvan alle kolme tuntia. Unirytmin kannalta olisi paras jos saisimme valvottua sinne asti ja nukkuisimme ainakin osan lennosta amerikan mantereelle (joka on muuten mukava 11 tunnin lento). Siitä sitten on vielä yksi vaihto ja viimeinen 6 tunnin lento itse kohteeseen. Paikallista aikaa olemme ilta yhdentoista maissa perillä joten siellä pitäisi mennä melkein suoraan nukkumaan jos haluaisi päästä normaaliin unirytmiin. Ei taida onnistua. Eiköhän sitä useamman päivän ole sekaisin kuin seinäkello, ennenkuin unirytmin saa käännettyä.

Mitenkä sinne vaihtoon pääsee?

Lauri tuossa edellisessä blogitekstissä tiivistikin hyvin omatkin tunnelmat. PANIIKKI! Ei siitä sen enempää.
Ajattelin tässä aikani kuluksi kertoa miten tähän pisteeseen on päädytty ja hieman mitä kaikkea on jouduttu tekemään tähän mennessä.

Kaikki lähti siitä, että jonkin aikaa olimme porukassa miettineet puoliksi vitsillä vaihtoon lähtöä. Eräänä kauniina päivänä sitten lampsimme koulun kv-toimistoon (kv=kansainvälinen) ja siitä homma lähti rullaamaan. Sieltä koulun henkilökunta kertoi missä opiskelijat ovat ennen meitä käyneet ja missä on Savonian yhteistyö/ystävyys kouluja ja sellaista. Sitten tehtäväksi jäi valita minnekkä haluamme mennä ja mitä siellä tehdä. Vaihtoehtoina oli alussa mm. espanja, alankomaat ja unkari jonne olisimme menneet opiskelemaan. Näissä oli ongelmana, että englannin kielistä koulutusta meidän alalta oli niukasti.

Sitten ajatuksiin hiipi amerikan vaihto. Opiskeluhaaveet tyssäsivät lukuvuosimaksuihin, jotka olivat suuruusluokkaa 30 000$/puoli vuotta. Toimistossa taas käydessämme sieltä lipsautettiin puolihuolimattomasti, että olisi mahdollista lähteä Havaijille tekemään harjoittelu ja opinnäytetyö. Ja siitäkös me innostuimme.

Kun kohde oli päätetty, alkoi loputtomalta tuntuva paperisota. Lippulappuja läheteltiin edestakasin, kun jostain syystä netissä ei voinut kaikkia paperihommia hoitaa. Perus henkilötiedot sisältävien lappujen lisäksi tarvittiin ainakin englanninkielinen cv, vapaamuotoinen englanninkielinen hakemuskirje, todistus varallisuudesta ja todistus matkavakuutuksesta koko ajalle. Omat paperinsa piti täyttää myös suomeen koululle, jotta saimme koulun myöntämät tuet.

Lisäksi viisuumia varten täytyi netissä täyttää ensin hakemus. Arvioitu täyttämisaika oli 75 min, mutta varmaan tuplat saimme käytettyä vaikka porukalla hommia pähkäiltiin. Osa kysymyksistä tuntui näin suomalaisista yliampuvilta. Esimerkiksi: "Oletko harrastanut elinkauppaa?" tai "Aiotko tulla tekemään rikoksen amerikkaan?" aiheuttivat hilpeyttä. Tämän oli siis hakemus, että voimme hakea aikaa viisumihaastatteluun. Hakemus jotta voimme tehdä hakemuksen. Amerikkalaiset rakastavat byrokratiaa...

Haastattelu tapahtui Helsingissä USA:n suurlähetystössä. Kaikki jännitimme haastattelua todella paljon, mutta turhaan. Kun kaikki tarvittavat paperit oli mukana jotka (epäselvillä)suurlähetystön nettisivuilla mainittiin, hommat hoitui jouhevasti. Ensin pari vartijaa suoritti tarkan turvatarkastuksen, jonka jälkeen toimiston täti otti paperit ja kävi ne läpi. Tämän jälkeen odotimme haastattelu vuoroa viereiselle luukulle jossa amerikkalainen mies kyseli muutamia peruskysymyksiä (mitä teet amerikassa, missä asut, kenet kanssa menet jne...). Kenelläkään ei ollut ongelmia viisumin saamisessa, vaan se annettiin mukisematta ja se tuli passiin liimattuna parin päivän päästä kotiin. Jännänä huomiona se, että kaikki pystyivät kuulemaan toisten haastattelun. Näinpä itse oli helppo mennä viimeisenä haastateltavaksi kun olin kuullut mitä edellisiltä kysyttiin.

Viisumit kourassa sitten voitiinkin alkaa lentolippujen hommaaminen. Siinäkin oli hommaa kun vertailtiin hintoja, reittejä, matkustusaika/hinta suhdetta jne. Halvimillaan lentoja taisi olla hieman alta tuhannen euron jos ne olisi varannut paria kuukautta etukäteen. Ikävä kyllä halvimmat lennot ovat myös pisimpiä. Jotkut lennot kestivät jopa 48 tuntia, joten ajattelimme maksaa sen satasen tai pari enemmän, että saamme hieman inhimillisemmän lentoajan joka on silti 26 tuntia. Noin 1200 euroa sai siitä lystistä pulittaa.

Raha-asiat kun nyt tulivat puheeksi, niin sitä kyllä saa palamaan jo ennen lähtöä. Koulu tuki meitä jokaista antamalla 2000€ avustuksia. Alussa tuntui, että näistähän jää hieman käyttörahaakin, mutta se jäi vain haaveeksi. Lentojen lisäksi tarvittiin matkavakuutus (joka on jostain syystä kolme kertaa kalliimpi amerikkaan kun eurooppaan) ~420€, viisumiin upposi ~200€, rokotteisiin  ~150 €, passikin piti uusia... Tuo 2000 € meni kyllä hujahtamalla ja omista sai vielä laittaa kun mieli teki ostaa tietenkin matkaa varten uutta kameraa sun muuta...

Kaikkinensa tässä meni noin 6 kuukautta, tosin iso osa siitä meni siihen, että odottelimme papereita jostain suunnasta. Eli ihan lyhyellä aikataululla ei matkaan kyllä pääse.

Asioita varmasti unohtui kun ei näin lähdön aatonaattona enää ajatus kulje. Päivittelen tätä tekstiä jos/kun jotain lisättävää muistuu mieleen. Nyt tekemään (taas) tarkistus, onko kaikki pakattu. Ennen huomista junaan lähtöä olen varmaan kerennyt tarkistaa laukut 30 kertaa.

Enää kaksi päivää...

Pakkausta ja PANIIKKIA!

Noniin! Elämäni ensimmäinen blogipäivitys. Lähtö alkaa lähestyä. Huomenna hypätään Arin kanssa iltapäivällä junaan kohti Helsinkiä ja loput lähtijät liittyy joukkoon matkanvarrelta. Hoidin äsken pakkauksen armeijantyyliin. Näytti nuo tyhjiöpussit olevan ihan kätsyjä kun jäi laukkuun vielä puolet tyhjää. Saa nähdä minkäverran sitä tavaraa on sitten takasin tullessa. Pakko myöntää, että ei oo mikään jännittänyt ikinä näin paljon. Järki tässä lähtee!   

Kohti tuntematonta

Ajattelin avata pelin tämän matkablogin suhteen ja kirjoittaa ensimmäisen viestin tänne ihmisten luettavaksi. Heti näin blogin alkuun pahoittelen oikeinkirjoitus taitojani, varsinkin yhdys_sanat allekirjoittaneelta lipsuvat usein väärin. Koettakaa kestää :)

Suurin osa lukijoista varmaankin koostuu matkalaisten kavereista, sukulaisista, ystävistä, kummin kaimoista ja muista puolitutuista, mutta jos joku muukin tänne eksyy niin kerrottakoon, että olemme kuuden hengen porukka joiden on tarkoitus viettää puoli vuotta amerikoissa ja tarkemmin Havaijilla. Tähän blogiin ajattelimme yhdessä pistää matkakertomuksia, valokuvia, kokemuksia ylipäätään vaihtoon lähdöstä ja hakuprosessista ja sen sellaisesta. Ja onpa tätä varmasti itsekkin mukava jälkeenpäin lueskella ja muistella matkaa. Toivottavasti myös jollekkin tulevalle vaihtoonlähtijälle on hyötyä meidän kokemuksistamme ja tekemistämme virheistä!

Asiaan.
 
Tätä kirjoittaessa on enää viisi päivää reissuun lähtöön. Pari viikkoa on jännitetty toden teolla, ja viime päivinä on jännitys alkanut muuttua kauhun puolelle. Kohta onkin varmaan hysteerisen pakokauhun vuoro. Itse en ole koskaan edes lentokoneessa matkustanut, ja nyt olisi edessä 26 tunnin lento toiselle puolelle maapalloa. Ennen matkaa on vielä tehtävä yksi päivä töitä (huomenna), muutettava kämpästä loputkin tavarat pois, haettava rokote sekä pakattava. Pari päivää jääkin sitten ihan vaan panikoimiselle ja helsinkiin matkustamiselle. Kovasti yritän pitää ajatukset poissa lähdöstä, että saisi edes nukuttua yöllä, mutta kummasti vaan netissäkin surffailessa ajautuu katselemaan surffauskuvia tai videoita rannoista. Viimeisenä yönä ennen reissua ei varmaan tarvitse yöunista haaveilla.

Riittäköön tämä näin ensi kirjoitukseksi, tämä poika lähtee nyt taas fiilistelemään surffausvideoita!