Ajattelin tässä aikani kuluksi kertoa miten tähän pisteeseen on päädytty ja hieman mitä kaikkea on jouduttu tekemään tähän mennessä.
Kaikki lähti siitä, että jonkin aikaa olimme porukassa miettineet puoliksi vitsillä vaihtoon lähtöä. Eräänä kauniina päivänä sitten lampsimme koulun kv-toimistoon (kv=kansainvälinen) ja siitä homma lähti rullaamaan. Sieltä koulun henkilökunta kertoi missä opiskelijat ovat ennen meitä käyneet ja missä on Savonian yhteistyö/ystävyys kouluja ja sellaista. Sitten tehtäväksi jäi valita minnekkä haluamme mennä ja mitä siellä tehdä. Vaihtoehtoina oli alussa mm. espanja, alankomaat ja unkari jonne olisimme menneet opiskelemaan. Näissä oli ongelmana, että englannin kielistä koulutusta meidän alalta oli niukasti.
Sitten ajatuksiin hiipi amerikan vaihto. Opiskeluhaaveet tyssäsivät lukuvuosimaksuihin, jotka olivat suuruusluokkaa 30 000$/puoli vuotta. Toimistossa taas käydessämme sieltä lipsautettiin puolihuolimattomasti, että olisi mahdollista lähteä Havaijille tekemään harjoittelu ja opinnäytetyö. Ja siitäkös me innostuimme.
Kun kohde oli päätetty, alkoi loputtomalta tuntuva paperisota. Lippulappuja läheteltiin edestakasin, kun jostain syystä netissä ei voinut kaikkia paperihommia hoitaa. Perus henkilötiedot sisältävien lappujen lisäksi tarvittiin ainakin englanninkielinen cv, vapaamuotoinen englanninkielinen hakemuskirje, todistus varallisuudesta ja todistus matkavakuutuksesta koko ajalle. Omat paperinsa piti täyttää myös suomeen koululle, jotta saimme koulun myöntämät tuet.
Lisäksi viisuumia varten täytyi netissä täyttää ensin hakemus. Arvioitu täyttämisaika oli 75 min, mutta varmaan tuplat saimme käytettyä vaikka porukalla hommia pähkäiltiin. Osa kysymyksistä tuntui näin suomalaisista yliampuvilta. Esimerkiksi: "Oletko harrastanut elinkauppaa?" tai "Aiotko tulla tekemään rikoksen amerikkaan?" aiheuttivat hilpeyttä. Tämän oli siis hakemus, että voimme hakea aikaa viisumihaastatteluun. Hakemus jotta voimme tehdä hakemuksen. Amerikkalaiset rakastavat byrokratiaa...
Haastattelu tapahtui Helsingissä USA:n suurlähetystössä. Kaikki jännitimme haastattelua todella paljon, mutta turhaan. Kun kaikki tarvittavat paperit oli mukana jotka (epäselvillä)suurlähetystön nettisivuilla mainittiin, hommat hoitui jouhevasti. Ensin pari vartijaa suoritti tarkan turvatarkastuksen, jonka jälkeen toimiston täti otti paperit ja kävi ne läpi. Tämän jälkeen odotimme haastattelu vuoroa viereiselle luukulle jossa amerikkalainen mies kyseli muutamia peruskysymyksiä (mitä teet amerikassa, missä asut, kenet kanssa menet jne...). Kenelläkään ei ollut ongelmia viisumin saamisessa, vaan se annettiin mukisematta ja se tuli passiin liimattuna parin päivän päästä kotiin. Jännänä huomiona se, että kaikki pystyivät kuulemaan toisten haastattelun. Näinpä itse oli helppo mennä viimeisenä haastateltavaksi kun olin kuullut mitä edellisiltä kysyttiin.
Viisumit kourassa sitten voitiinkin alkaa lentolippujen hommaaminen. Siinäkin oli hommaa kun vertailtiin hintoja, reittejä, matkustusaika/hinta suhdetta jne. Halvimillaan lentoja taisi olla hieman alta tuhannen euron jos ne olisi varannut paria kuukautta etukäteen. Ikävä kyllä halvimmat lennot ovat myös pisimpiä. Jotkut lennot kestivät jopa 48 tuntia, joten ajattelimme maksaa sen satasen tai pari enemmän, että saamme hieman inhimillisemmän lentoajan joka on silti 26 tuntia. Noin 1200 euroa sai siitä lystistä pulittaa.
Raha-asiat kun nyt tulivat puheeksi, niin sitä kyllä saa palamaan jo ennen lähtöä. Koulu tuki meitä jokaista antamalla 2000€ avustuksia. Alussa tuntui, että näistähän jää hieman käyttörahaakin, mutta se jäi vain haaveeksi. Lentojen lisäksi tarvittiin matkavakuutus (joka on jostain syystä kolme kertaa kalliimpi amerikkaan kun eurooppaan) ~420€, viisumiin upposi ~200€, rokotteisiin ~150 €, passikin piti uusia... Tuo 2000 € meni kyllä hujahtamalla ja omista sai vielä laittaa kun mieli teki ostaa tietenkin matkaa varten uutta kameraa sun muuta...
Kaikkinensa tässä meni noin 6 kuukautta, tosin iso osa siitä meni siihen, että odottelimme papereita jostain suunnasta. Eli ihan lyhyellä aikataululla ei matkaan kyllä pääse.
Asioita varmasti unohtui kun ei näin lähdön aatonaattona enää ajatus kulje. Päivittelen tätä tekstiä jos/kun jotain lisättävää muistuu mieleen. Nyt tekemään (taas) tarkistus, onko kaikki pakattu. Ennen huomista junaan lähtöä olen varmaan kerennyt tarkistaa laukut 30 kertaa.
Enää kaksi päivää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti