Spring break at Big Island - Päivä 3

...ja nakki napsahti meikälle. Okei siis päivä kolmonen starttaa niin uskomattomasta jutusta, ettei rajaa. Eli siis edellisenä iltana myöhään saavuttuamme rannalle leiriytymään, ihmettilimmekin hetken, kun leirin pitäjä kysyi tultiinko katsomaan noita meressä eläviä nisäkkäitä. Ei ku kyllä me tultiin ihan vaan nukkumaan ja lähetään sitte. No aamulla auringon lämmittäessä teltan seinämiä, kömmimme teltoista ja olimme hieman äimänä kun ihmiset ovat niin sankoin joukoin menossa snorklaamaan. No tokihan olimme ottaneet snorklausvermeet joukkoon Honolulusta ja päätimme mennä katsastamaan, mitä ihmiset niin kiivaasti haluaa mennä mereen katsomaan. Ja kannatti, oli nimittäin delffiiniparvi.. Aivan uskomaton nähdä kun delffiinejä uiskentelee altasi. Ei voi sanoin kuvata, ainakaan hyvin. Oma teoriani oli että ne oli tullu opettamaan poikasillensa (tai joku muu sana delffiinin tenavista) selviytymistä ja varmaan siellä on hyvää ruokaakin. Poikaset yritti hyppiäkkin sillai siististi ilmaan, mutta reppanat ei vielä oikeen haltsannu sitä taitoa, joten ne vähän molskahteli niin ja näin. Videolla kuuluu niiden ininää, joten kuuntele tarkasti.

Aria toki vähä juili ku ei päässy uiskentelemaan delffiinien kanssa. Oli kaveri palanu niin pahasti edellispäivänä rannalla että meni monta päivää että Ari pysty istua autossa normaalisti.. :D

Hyvää toffeeta

Ja sitte kun saatiin tarpeeksemme delffiineistä, tai oikeastaan niistä ei voi saada tarpeekseen, mutta ku aika rientää, niin lähdimme jatkamaan ajomatkaa kohti etelää. Siellä meitä odotti Amerikan eteläisin kohta, mutta ennen sitä oli aika syödä jotain. Menimme pikkukaupunkiin nimeltä Na alehu syömään ja tankkaamaan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun tankkasimme autoa. Syötyämme amerikan eteläisimmässä baarissa, lähdimme kaahaamaan kohti eteläisintä pistettä, missä oli tarkoitus tehdä jotain duudsonia. ;) Amerikan eteläisin kohta oli noin 12 metriä korkea jyrkänne mereen ja sieltä oli aikomuksemme hypätä alas. Paikka sinänsä oli jo aika uskomaton. Oli luonnon muokkaama luola josta täytyi hypyn jälkeen nousta ylös. Se oli siistiä.

Siinä veden pinta on taas laskussa

Nämä hypyt täytyi tehdä sillon kun veden pinta nousi ja syvyyttä tuli lisää..

Hetken siinä emmittyään Vihtori hyppäs alas japanilaisten turistien piirittämänä. Niin siis ne turistit ei hypänny, vaan otteli kuvia ( kuten aina ) ja painosti. Siihen perään hyppäs eräs paikallinen vanha patu, joka kävi näyttämäs Vihtorille reitin pois sieltä. Seuraavana sinne hyppäsikin Janne, Minä, ranskan vahvistus Joachim ja Lauri. Vihtori tuli puolesta välistä mukaan näyttämään meille sen saman reitin. 

Allekirjoittanut ja ranskan vahvistus tulossa ulos luolasta

Lopulta suvikin sai otettua itseään niskasta kiinni ja uskaltautui hyppäämään veteen. Ja Laurikin siinä tovin mietittyään ja pyörittyään hyppäsi pää edellä mereen.

Paikalla oli suhteellisen paljon turisteja ja käviöitä. Myös hyppijöitä riitti, kuten esimerkiksi eräs Manner-amerikkalainen mies hyppäsi mereen, mutta ei osannut tulla sieltä pois oikealla tavalla ja hän olikin vähällä hukkua. Videolta näkyy melko hyvin miten veden pinnan eroja tuli käyttää hyväksi, ja sitä tämä random-mies ei osannut tehdä ja hän meni paniikkiin. Onnekseen olimme vielä paikalla ja Vihtori hyppäsikin miehen perään auttamaan kaveria.

Siinä sitten aikamme hypittyä alas Amerikan laidalta lähdimme kohti uusia seikkailuja ja huomasimmekin että patikointi Green Sand Beachille lähti samasta paikasta missä nyt olimme,

joten etsimme jostain läheltä yöpymispaikan ja löysimmekin aivan loistavan paikan, josta teille kertoo seuraavaksi... Joku...

Spring break at Big Island - Päivä 2

Ensimmäinen yö siis vietettiin hyvinkin tuulisissa olosuhteissa, ainakin minun ja Joachimin teltta sai kyytiä ja olikin aika solmussa herättyämme. Vaikka pelkäsimmekin että meidät tullaan herättämään ollessamme yksityisrannalla, saimme kuitenkin olla kaikessa rauhassa. Herättyämme palasimme rannalle josta saimme häädön edellisiltana syömään aamiaista johon saimme mukavan lisän kun löysimme metsän reunalta tuoreita mangoja.

Teltat aamulla

Kokonaisuudessaan toinen päivä oli yksipuolisin. Suurin osa päivästä meni auringosta nauttien ja snorklaillen. Tältä päivältä sain itse myös pienet matkamuistot kun jätin aurinkorasvan laittamatta mennessäni snorkaalaan ja snorkaus hieman unohtui. Myöskin pelleillessämme rannalla, Vihtorin puolivoltin epäonnituttua sain melkein murtuneen nenänkin matkamuistoksi :)

Selkä heti reissun jäkeen kun siinä oli vielä paljon nahkaa jälkellä :D

Rannalta lähdimme länsirannikkoa pitkin kohti etelää. Ensimmäisenä käännyimme  ajelemaan laavakentän läpi kohti mielenkiintoiselta kuulostavaa rantaa. Matka rannalle oli suhteellisen lyhyt, mutta aikaa vievä tien surkeasta kunnosta johtuen. Alue oli erittäin karua, mutta kaunista  mustan laavankiven peittäessä koko horisontin.

Laavakenttää 

Ranta laavakentän takana

Rannalla oli hienoja valkoisia kiviä joilla ihmiset on kirjoitellut terveisiään

Päivä jatkui ajelemalla pitkin länsirannikkoa. Matkan varrella ajoimme mm. Kona Breweryn, paikallisen panimon ohi ja yritimme etsiä nukkumapaikkaa useammastakin paikasta.

Ensimmäinen yritys oli uimaranta, josta löytyi epäilyttävä ruisku ja pidemmän tarkastelun jälkeen huomattava määrä kodittomia. Seuraava yritys oli hieman etelämpää suljetulla rannalla, mutta alue oli kivinen ja myöskään kyltti "Hazardous area" ei rohkaissut jäämään. Kolmas ranta kuulosti jo etukäteen siltä että yöpyminen ei olisi mahdollista (jonkinlainen historiallinen puisto), mutta etsittyämme yöpymispaikkaa jo pitkään, päätimme silti tarkastaa rannan. Kuitenkin autosta poistuessamme saimme huomata olevamme Captain Cookin haudalla ja hylkäsimme lopullisesti idean.

Captain Cookin hauta

Lopulta loputtomalta tuntuneen etsinnän jälkeen löysimme virallisen leirintäalueen johon saimme jäädä 5$/henkilö. Muut leiriläiset vaikuttivat olevan hieman hippihenkistä, mutta ranta täydellisen tähtitaivaan kanssa oli ihanteellinen paikka yöpyä. Tähtiä tulikin ihailtua melkein jokaisena iltana, mutta tänä iltana jopa useita tunteja etsiessämme tähtikuvoita taivaalta. Täällä vietin myös ensimmäisen yöni taivasalla hiekkarannalla nukkuen :)

Vaikka ilta oli stressaava nukkumapaikkaa etsiessä, loppujen lopuksi olimme tyytyväisiä lopputuloksesta sillä paikka oli rauhallinen ja seuraava päivä mahtava, mutta joku muu kirjoittaa siitä lisää.

Spring break at Big Island - Päivä 1

No niin, nyt vihdoin niitä luvattuja blogipäivityksiä ison saaren reissusta alkaa tulemaan. Matkalla tuli nähtyä niin paljon kaikkea mainitsemisen arvoista, että kirjoitamme jokaiselta päivältä oman blogipläjäyksen. 

Kaikki tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana, niin aamulla ei tarvinnut kuin syödä aamupalaa ja tilata taksi. Herätys oli neljältä aamulla ja lennon kuului lähteä muutamaa minuuttia yli kahdeksan. Aamulla seuraamme liittyi myös Joachim,joka matkusti meidän kanssamme koko viikon. Aamu ei tietenkään voinut mennä täysin putkeen, sillä Joachim oli unohtanut passinssa ja se piti taksilla käydä hakemassa. Olimme kuitenkin varanneet niin paljon aikaa, että lentokoneeseen ei tullut kiire. 

Matkalle lähtö voi aiheuttaa joillekin yksilöille jännitysreaktion

Ranskalaisvahvitus Joachimia ei kuitenkaan jännitys vaivannut

Määräänpää häämöttää

Matka sujui ilman draamaa ja olimme perillä suunnitellusti 45 minuuttia lähdön jälkeen. Tämän jälkeen oli vuorossa auton vuokraaminen. Valinnan varaa oli muutaman vuokrafirman verran, ja autoksi saimme lopulta alla olevan Dodgen. Auto oli uuden karhea, mittarissa vain 120 mailia! Siis ei mikään vanha rottelo, kyllä nyt kelpasi lähteä kohti seikkailuja! Lisäksi kun vuokrafirman täti kuuli, että emme ole normaaleja turisteja vaan asumme Havaijilla, hävitti hän turistilisät auton hinnasta ja saimme sen paikallisten hintaan. Hinnaksi jäi lopulta 550$ kuudelta päivältä vakuutuksineen päivineen, ei paha ollenkaan. Matkaan siis saatiin mahtava startti!

Tyylikäs menopelimme

Kuskimme työntouhussa

Sitten enää olikin ongelmana, että minne sitä ajaisi? Mahdollisuuksia oli melkein rajattomasti. Ensimmäiselle päivälle emme olleet tehneet mitään tarkkaa suunnitelmaa, joten lähdimme vain ajelemaan satunnaiseen suuntaan. Välillä tuli vettä rajustikin, mutta auton suojassa sateen ropinaa oli mukava kuunnella. Pian tuli ensimmäinen pysähdys, kun näimme opasteen leirintäpaikasta jonka menimme tarkastamaan. Paikka vaikutti mukavalta, muutamia telttailijoita siellä olikin jo valmiiksi, mutta alue sijaitsi sillan alla josta kulkivat autot, eli ei hiljaisin mahdollinen yöpymispaikka. Katselimme aikamme paikkoja (mm. pieni vesiputous oli leirinnän vieressä) ja jatkoimme matkaamme kun vesisade yltyi kovaksi. 

Ensimmäinen leiripaikka, jota kävimme katsomassa

Seuraava etappi oli näköalapaikka Waipiossa, jossa näkyi muitakin turisteja olevan muutamia. Paikalla oli myös käsitöitä tekevä paikallinen nainen, joka opasti meitä leirintäalueelle ja muutenkin jutteli mukavia. Laurin mukaan tarttuikin banaaninlehdistä tehty hattu, nyt oli tyylipuolikin kohdillaan. 

Näköalapaikalle menossa

Matkustus on rankkaa puuhaa, välillä on levättävä

Paikallisen banaaninlehti-täti (yyh, nyt varmaan kirjoitin väärin, en osaa yhdyssanoja, anteeksi) avustuksella lähdimme kohti hänen suosittelemaansa Samuel Spencer Beach Parkkia.

Sen jälkeen aurinko alkoi taas näyttäytyä ja saimme nauttia hyvästä kelistä. Lähdimme ajamaan vuoren rinnettä ylöspäin pohjoiseen päin, ja voi pojat niitä maisemia! Useamman kerran leuat loksahtivat lattiaan maisemia ihastellessa. Ikävä kyllä maisemia ei millään saa kameralle ikuistettua sellaisena kun ne näyttäytyvät oikeasti (ainakaan meidän rajallisilla valokuvaustaidoillamme). 

Välillä pysähdyttiin ihastelemaan komeita maisemia

Woohoooo!

Jussilla on lennokas meininki

Löysimmekin beach parkin sinne ilman suuria kommelluksia ja paikkahan oli mitä mainoin! Suurin telttailun hohto tosin loisti poissaolollaan, sillä ranta oli suosittu ja monet paikalliset olivat tuoneet ilmeisesti koko omaisuutensa mukaan. Esimerkiksi viereisellä telttailuryhmällä oli mukanaan generaattorit, jotta saisivat sähkötkin telttoihin. Kukin tyylillään. 

Paikassa oli oikeastaan kaikki jota olisimme tarvinneet; suihkut, vessat, uimaranta ja grillejä. Havaijilla yleisillä leiriytymisalueille telttailuun tarvitaan maksullinen lupa, joka tulee hankkia etukäteen internetistä. Varmaan arvaatte oliko meillä luvat vai ei? Yritimme kuitenkin jäädä telttailemaan ja kuinka ollakaan vartija lampsi meitä kohti kun olimme juuri saaneet teltat pystyyn ja alkaneet miettimään ruoan laittoa. Lähtöpassithan vartija antoi ja alkoi seuraavan leirintäpaikan metsästys. Hommia vaikeutti se, että nyt oli jo pilkkopimeää. Saimme kuitenkin vinkin muilta telttailijoilta, että lähellä on kanoottiseuran yksityisranta, jossa voisimme ehkä leiriytyä. 

Paikka oli lyhyen ajomatkan päässä ja löysimme sinne helposti. Paikka oli nimeltään Kawaihae Canoe Club Ensin siellä leiriytyminen arvelutti, koska emme olleet sen luvallisuudesta mitenkään varmoja, mutta pistimme leirin kuitenkin pystyyn. Saimme nukkua koko yön rauhassa, eikä meitä aamulla kukaan pois häätänyt. Ainoa häiriötekijä oli kova tuuli, koska olimme merenrannalla.

Nukkumaan!

Siinä tiivistetysti ensimmäinen päivä, lisää seuraa...