Spring break at Big Island - Päivä 1

No niin, nyt vihdoin niitä luvattuja blogipäivityksiä ison saaren reissusta alkaa tulemaan. Matkalla tuli nähtyä niin paljon kaikkea mainitsemisen arvoista, että kirjoitamme jokaiselta päivältä oman blogipläjäyksen. 

Kaikki tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana, niin aamulla ei tarvinnut kuin syödä aamupalaa ja tilata taksi. Herätys oli neljältä aamulla ja lennon kuului lähteä muutamaa minuuttia yli kahdeksan. Aamulla seuraamme liittyi myös Joachim,joka matkusti meidän kanssamme koko viikon. Aamu ei tietenkään voinut mennä täysin putkeen, sillä Joachim oli unohtanut passinssa ja se piti taksilla käydä hakemassa. Olimme kuitenkin varanneet niin paljon aikaa, että lentokoneeseen ei tullut kiire. 

Matkalle lähtö voi aiheuttaa joillekin yksilöille jännitysreaktion

Ranskalaisvahvitus Joachimia ei kuitenkaan jännitys vaivannut

Määräänpää häämöttää

Matka sujui ilman draamaa ja olimme perillä suunnitellusti 45 minuuttia lähdön jälkeen. Tämän jälkeen oli vuorossa auton vuokraaminen. Valinnan varaa oli muutaman vuokrafirman verran, ja autoksi saimme lopulta alla olevan Dodgen. Auto oli uuden karhea, mittarissa vain 120 mailia! Siis ei mikään vanha rottelo, kyllä nyt kelpasi lähteä kohti seikkailuja! Lisäksi kun vuokrafirman täti kuuli, että emme ole normaaleja turisteja vaan asumme Havaijilla, hävitti hän turistilisät auton hinnasta ja saimme sen paikallisten hintaan. Hinnaksi jäi lopulta 550$ kuudelta päivältä vakuutuksineen päivineen, ei paha ollenkaan. Matkaan siis saatiin mahtava startti!

Tyylikäs menopelimme

Kuskimme työntouhussa

Sitten enää olikin ongelmana, että minne sitä ajaisi? Mahdollisuuksia oli melkein rajattomasti. Ensimmäiselle päivälle emme olleet tehneet mitään tarkkaa suunnitelmaa, joten lähdimme vain ajelemaan satunnaiseen suuntaan. Välillä tuli vettä rajustikin, mutta auton suojassa sateen ropinaa oli mukava kuunnella. Pian tuli ensimmäinen pysähdys, kun näimme opasteen leirintäpaikasta jonka menimme tarkastamaan. Paikka vaikutti mukavalta, muutamia telttailijoita siellä olikin jo valmiiksi, mutta alue sijaitsi sillan alla josta kulkivat autot, eli ei hiljaisin mahdollinen yöpymispaikka. Katselimme aikamme paikkoja (mm. pieni vesiputous oli leirinnän vieressä) ja jatkoimme matkaamme kun vesisade yltyi kovaksi. 

Ensimmäinen leiripaikka, jota kävimme katsomassa

Seuraava etappi oli näköalapaikka Waipiossa, jossa näkyi muitakin turisteja olevan muutamia. Paikalla oli myös käsitöitä tekevä paikallinen nainen, joka opasti meitä leirintäalueelle ja muutenkin jutteli mukavia. Laurin mukaan tarttuikin banaaninlehdistä tehty hattu, nyt oli tyylipuolikin kohdillaan. 

Näköalapaikalle menossa

Matkustus on rankkaa puuhaa, välillä on levättävä

Paikallisen banaaninlehti-täti (yyh, nyt varmaan kirjoitin väärin, en osaa yhdyssanoja, anteeksi) avustuksella lähdimme kohti hänen suosittelemaansa Samuel Spencer Beach Parkkia.

Sen jälkeen aurinko alkoi taas näyttäytyä ja saimme nauttia hyvästä kelistä. Lähdimme ajamaan vuoren rinnettä ylöspäin pohjoiseen päin, ja voi pojat niitä maisemia! Useamman kerran leuat loksahtivat lattiaan maisemia ihastellessa. Ikävä kyllä maisemia ei millään saa kameralle ikuistettua sellaisena kun ne näyttäytyvät oikeasti (ainakaan meidän rajallisilla valokuvaustaidoillamme). 

Välillä pysähdyttiin ihastelemaan komeita maisemia

Woohoooo!

Jussilla on lennokas meininki

Löysimmekin beach parkin sinne ilman suuria kommelluksia ja paikkahan oli mitä mainoin! Suurin telttailun hohto tosin loisti poissaolollaan, sillä ranta oli suosittu ja monet paikalliset olivat tuoneet ilmeisesti koko omaisuutensa mukaan. Esimerkiksi viereisellä telttailuryhmällä oli mukanaan generaattorit, jotta saisivat sähkötkin telttoihin. Kukin tyylillään. 

Paikassa oli oikeastaan kaikki jota olisimme tarvinneet; suihkut, vessat, uimaranta ja grillejä. Havaijilla yleisillä leiriytymisalueille telttailuun tarvitaan maksullinen lupa, joka tulee hankkia etukäteen internetistä. Varmaan arvaatte oliko meillä luvat vai ei? Yritimme kuitenkin jäädä telttailemaan ja kuinka ollakaan vartija lampsi meitä kohti kun olimme juuri saaneet teltat pystyyn ja alkaneet miettimään ruoan laittoa. Lähtöpassithan vartija antoi ja alkoi seuraavan leirintäpaikan metsästys. Hommia vaikeutti se, että nyt oli jo pilkkopimeää. Saimme kuitenkin vinkin muilta telttailijoilta, että lähellä on kanoottiseuran yksityisranta, jossa voisimme ehkä leiriytyä. 

Paikka oli lyhyen ajomatkan päässä ja löysimme sinne helposti. Paikka oli nimeltään Kawaihae Canoe Club Ensin siellä leiriytyminen arvelutti, koska emme olleet sen luvallisuudesta mitenkään varmoja, mutta pistimme leirin kuitenkin pystyyn. Saimme nukkua koko yön rauhassa, eikä meitä aamulla kukaan pois häätänyt. Ainoa häiriötekijä oli kova tuuli, koska olimme merenrannalla.

Nukkumaan!

Siinä tiivistetysti ensimmäinen päivä, lisää seuraa...