Spring break at Big Island - Päivä 3

...ja nakki napsahti meikälle. Okei siis päivä kolmonen starttaa niin uskomattomasta jutusta, ettei rajaa. Eli siis edellisenä iltana myöhään saavuttuamme rannalle leiriytymään, ihmettilimmekin hetken, kun leirin pitäjä kysyi tultiinko katsomaan noita meressä eläviä nisäkkäitä. Ei ku kyllä me tultiin ihan vaan nukkumaan ja lähetään sitte. No aamulla auringon lämmittäessä teltan seinämiä, kömmimme teltoista ja olimme hieman äimänä kun ihmiset ovat niin sankoin joukoin menossa snorklaamaan. No tokihan olimme ottaneet snorklausvermeet joukkoon Honolulusta ja päätimme mennä katsastamaan, mitä ihmiset niin kiivaasti haluaa mennä mereen katsomaan. Ja kannatti, oli nimittäin delffiiniparvi.. Aivan uskomaton nähdä kun delffiinejä uiskentelee altasi. Ei voi sanoin kuvata, ainakaan hyvin. Oma teoriani oli että ne oli tullu opettamaan poikasillensa (tai joku muu sana delffiinin tenavista) selviytymistä ja varmaan siellä on hyvää ruokaakin. Poikaset yritti hyppiäkkin sillai siististi ilmaan, mutta reppanat ei vielä oikeen haltsannu sitä taitoa, joten ne vähän molskahteli niin ja näin. Videolla kuuluu niiden ininää, joten kuuntele tarkasti.

Aria toki vähä juili ku ei päässy uiskentelemaan delffiinien kanssa. Oli kaveri palanu niin pahasti edellispäivänä rannalla että meni monta päivää että Ari pysty istua autossa normaalisti.. :D

Hyvää toffeeta

Ja sitte kun saatiin tarpeeksemme delffiineistä, tai oikeastaan niistä ei voi saada tarpeekseen, mutta ku aika rientää, niin lähdimme jatkamaan ajomatkaa kohti etelää. Siellä meitä odotti Amerikan eteläisin kohta, mutta ennen sitä oli aika syödä jotain. Menimme pikkukaupunkiin nimeltä Na alehu syömään ja tankkaamaan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun tankkasimme autoa. Syötyämme amerikan eteläisimmässä baarissa, lähdimme kaahaamaan kohti eteläisintä pistettä, missä oli tarkoitus tehdä jotain duudsonia. ;) Amerikan eteläisin kohta oli noin 12 metriä korkea jyrkänne mereen ja sieltä oli aikomuksemme hypätä alas. Paikka sinänsä oli jo aika uskomaton. Oli luonnon muokkaama luola josta täytyi hypyn jälkeen nousta ylös. Se oli siistiä.

Siinä veden pinta on taas laskussa

Nämä hypyt täytyi tehdä sillon kun veden pinta nousi ja syvyyttä tuli lisää..

Hetken siinä emmittyään Vihtori hyppäs alas japanilaisten turistien piirittämänä. Niin siis ne turistit ei hypänny, vaan otteli kuvia ( kuten aina ) ja painosti. Siihen perään hyppäs eräs paikallinen vanha patu, joka kävi näyttämäs Vihtorille reitin pois sieltä. Seuraavana sinne hyppäsikin Janne, Minä, ranskan vahvistus Joachim ja Lauri. Vihtori tuli puolesta välistä mukaan näyttämään meille sen saman reitin. 

Allekirjoittanut ja ranskan vahvistus tulossa ulos luolasta

Lopulta suvikin sai otettua itseään niskasta kiinni ja uskaltautui hyppäämään veteen. Ja Laurikin siinä tovin mietittyään ja pyörittyään hyppäsi pää edellä mereen.

Paikalla oli suhteellisen paljon turisteja ja käviöitä. Myös hyppijöitä riitti, kuten esimerkiksi eräs Manner-amerikkalainen mies hyppäsi mereen, mutta ei osannut tulla sieltä pois oikealla tavalla ja hän olikin vähällä hukkua. Videolta näkyy melko hyvin miten veden pinnan eroja tuli käyttää hyväksi, ja sitä tämä random-mies ei osannut tehdä ja hän meni paniikkiin. Onnekseen olimme vielä paikalla ja Vihtori hyppäsikin miehen perään auttamaan kaveria.

Siinä sitten aikamme hypittyä alas Amerikan laidalta lähdimme kohti uusia seikkailuja ja huomasimmekin että patikointi Green Sand Beachille lähti samasta paikasta missä nyt olimme,

joten etsimme jostain läheltä yöpymispaikan ja löysimmekin aivan loistavan paikan, josta teille kertoo seuraavaksi... Joku...