tiistai 28. helmikuuta 2012

Aloha Kakahiaka = Good Morning


Aattelin vuorostani kirjotella jotain pientä teillä. En tiiä vielä mitä tästä tulee mutta toivotaan että jotain... jotain.. Eli alotetaanpas siitä meikän ostamasta skeittilaudasta jota Carveriksi kutsun. Tämä lauta on kehitetty surffauksen harjoittamiseen kuivalla maalla. Eli toisin sanoen tämän laudan ansiosta voit harjoittaa surffausta, vaikka vettä ei olisi lähimaillakaan. Ostin laudan pari-kolme viikkoa sitten ja tuntuu että oli rahan arvoinen. Maksoi kyllä pitkän centin, mutta so what. Laitan videota, kunhan saadaan niistä eka hyviä. Filmaaminenkin onnistuu nyt paremmin kun Lauri osti GoPro kameran ja vikke ja suvi osti oman. Eli meillä on nyt kaksi loistavaa FullHD videokameraa.

Amerikassa vietettiin 2-20-2012 Presidents Day:tä, mikä meidän kohdalla tarkoitti vapaapäivää. Ja sekös on kivaa.. Pitkän vkl:n kunniaksi otettiin kaikki ilo irti ja siitä tulikin sitten varsinainen sattumusten viikonloppu. Ensiksikin lauantaina menimme North Shorelle mikä sijaitsee pohjoisosassa saarta. Välkyimmät siellä kotikatsomoissa varmaan sen jo arvasikin. North shorella järjestetään surffikisoja, mikä tarkoittaa sitä että siellä aallot ovat vähän toista luokkaa.. :D Oli nmittäin isoja, kuten kuvista näkyy.. 
Tarkoituksena oli jäädä yöksi pohoisrannalle teltoilla, mutta kun kerta olemme maitoja, niin vesisade sai meidät jättämään pohjoisen villin luonnon ja lähtemään kotiin. No siitä emme sitten masentuneet, vaan lähdimme sunnuntaina toiselle puolelle saarta eli eteläpuolelle. Eteläpuolella sijaitsee kaunis Hanauma Bay. Hanauma Bay on snorklaajan unelmamesta. Se tarjoaa kaloja kaikissa väreissä mitä ihminen käsittää ja kaikkea muutakin uiskentelevaa ja vähän vähemmän uiskentelevaa.. Hanauma Bayhin bussilla hurauttaa vajaassa tunnissa. Olimme kaikki ostaneet snorklausvermeet, eli niiden vuokrausta ei tarvinnut huolehtia. Toki Hanauma Bayhin halukkaiden täytyy maksaa 7,5 dollaria, mutta se on sen arvoista. Taitaakin olla ainut maksullinen ranta, mutta varmaan myös ainut missä voi nähdä erilaisa kaloja. Siellä on mahdollista nähdä jotain 400 erilaista kalaa, eli varmasti jokaiselle jotain uusia lajeja.. :D Ja mikä parasta, siellä on mahdollista nähdä merikilpikonnia. Ja siitähän päästiinkin sopivaa aasin siltaa pitkin medän kokemuksiin. Uiskentelimme nimittäin sellaisen metrin mittaisen merikilpikonnan seurassa. Ei voi sanoin kuvailla sitä kokemusta. :D Harmi ku siitä ei oo yhtään kuvaa, mutta nyt kun retkikuntamme muutama jäsen omistaa kameran, jolla voi kuvata veden alla, varmasti laitamme Hanauma Baystä lisää kuvia, enkä tarkoita pelkästä rannasta.. ;) 

Maanantaina matkamme jatkuikin sitten kohti Maunawili Fallsia ja sekös se vasta olikin mehevää.. :D Retkikuntaamme sinä päivänä liittyi myös pari toveria, ei toki amerikkalaisia vaan pariskunta norjasta ja ranskalainen. Norjalaiset tunnemme parilta ekalta viikolta kun asuimme vielä Hostellilla ja ranskalainen on labratoverimme. Mutta mutta palataanpas takaisin retkelle kohti putouksia... Eli matkamme alkoi bussikyydillä kohti itää ja noin tunnin matkaamisen jälkeen alkoi patikointi. Patikointia kesti jonkun tovi, aika hankala sanoa miten pitkään. Maasto putouksille oli melko vaikea kulkuista kaiken sen mudan ja isojen kivien sekä purojen tähden. Muta oli sellaista mikä ei juurikaan lähtenyt edes pesussa vaatteista.. Not cool. Mutta kuitenkin patikonti on sen arvoista. Kuvista näkyy aika hyvin millaista se on.. 
Putouksille päästyämme oli pakko hieraista silmiä kun ei meinannut oikeen uskoa mitä silmät meinas valehdella.. Mutta eipä ne sitte valehdellukkaan. Olipas siinä savolaista tekstiä.. :D Anyway.... Olen ihan varma että putousta on käytetty jossain elokuvassa tai sarjassa tai molemmissa. Onhan täälä kuitenkin kuvattu paljon leffakohtauksia mm. Pirates Of The Caribbeanista ja LOST. 
Putouksen alla oleva vesi on paikallisen jamiskan mukaan niin syvää että et voi saavuttaa pohjaa vaikka yrittäisit, ja siitäkös me ilahduimme ja kiipesimme korkeimmalle kielekkeelle ja hyppäsimme veteen ilman että koskimme siihen ennen sitä.. Melko hullua mutta  se on selasta.. Pudotusta tulee reilu kymmenen metriä.
Pari tuntia putouksilla hengailtuamme lähdimme patikoimaan takaisin kohti kotia...
Tiistaina alkoi taas työt. Ne menee kaikilla nyt ihan kivasti... Sitä olikin sitten neljä päivää. End of story. 
Tässä kuitenkin lisää kuvia Fallseilta...
Siinä allekirjoittanut tulee alas kympistä












































Vikkeki hyppäs...
Siinä Lauri tulee kympistä
Polku oli vetinen ja kivinen

Kuten kuvista näkyy

Sitten saapuikin jo viisi päivää odotettu lauantai, mikä tarkoitti sitä että minä ja Lauri hyppäämme lentokoneesta. :D Molemmat heräsimme aika kivuttomasti, liekö syy vatsassa riehuvien perhosten. Ehkä, who knows... Siinä jotain puoli yhentoista mais kaksi ranskalaista saapui hakemaan meitä meidän Casa de Finns, kuten he leikkisästi tätä palatsia kutsuu.. Matkamme kohti North Shorea alkoi. Bussilla matka taittuu reilu kahdessa tunnissa, mutta fransmanneilla sattui olemaan auto, joten alle tuntiin hurautettiin pelipaikalle.
Perillä meitä odotteli hyppyseurakuntamma kaksi puuttuvaa jäsentä, saksalainen ja jenkki... Sade meinas kyllä yrittää perua meidän hypyn mutta onneksi pilvet väistyivät tieltä lopulta.. :D Perillä kirjoitimme tietysti vastuuvapautus liput ja laput.. Oli siistiä ruveta lukemaan niitä papereita ku melkein joka lauseessa sanottiin että saatat kuolla. Odottelu oli paskinta.. Paitsi että oli siistiä ku Laurin kans siinä jutusteltiin suomee niin meidän edestä yht’äkiä pyörähti kaveri ympäri ja tokaisi että Jätkät siinä puhuu suomea. WTF... Jamiska oli tullu tänne jollekkin kielikurssille. :D Se oli outoo... Mutta kuitenkin takaisin hyppyyn.. Siinä odotellessa sai tietysti nähdä millaselta se laskeutuminen näyttää. 
Ja niin vihdoin kuulin Hulk Hoganin näköisen miehen yrittävän sanoa nimeäni. Jussi, se on paha rasti näille. :D Kaveri siinä sitte antoi neuvot että miten toimia ja sanoi, Hypätään sitte takanperinvoltti.. :D No näihän me tehtiin.. Toinen vaihtoehto olis ollu etuperin voltti, minkä laurin Master valitsi niille. Liian pitkän odottelun jälkeen oli meidän aika lähteä kohti lentokonetta. Matka 4000 metriin pienellä rahtikoneella on yllättävän pitkä aika. Alas sieltä toki tulee vajaassa viidessä minuutissa.. ;) Fiilistä hypystä on todella vaikea kuvailla, se on jotain äärettömän hienoa. Eikä se tunnu pahatlta missään vaiheessa. Se oli melko yllättävää. Vauhtiakin kerkeää kertyä vajaan 30 sekunnin pudotuksessa n.200 km/h, eli melkoista vauhtia sieltä tullaan alas.. Ja alas tultuani päätin että hyppään vielä ainakin kerran täälä ollessani.. :D 

Tässäpä taas tälläistä vauhdikasta jubetsoa. Pitäis kyllä kirjoittaa useammin, ettei tarvittis aina kirjoittaa tällaisia romaaneja. Lopuksi haluan vielä sanoa että nauttikaa videosta. (video on kuvattu salaa, koska omien kameroiden tuonti ei ollut sallittua.. :D joten shhhhhhh ) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti