Aika äkkiä huomasi eroavaisuudet kaupassa asioinissa. Täällä ei ole tapana pakata itse tavaroita ollenkaan ostoskassiin, vaan kassatyöntekjät tekevät sen asiakkaan puolesta. Mukavaa omalla tavallaan, mutta se on omiaan pidentämään jonotusaikoja kassajonossa. Joissain kaupoissa on ihan erillinen pakkaaja apuri, jolloin itse kassaa käyttävän ei tarvitse käyttää aika tavaroiden pakkaamiseen.
Muovikassit ovat ihan jotain hirveätä, ne ovat niin ohuita, että ei ole harvinaista että yhdessä pussissa on leipäpaketti ja leikkele toisessa. Vähänkään isommat tavarat laitetaan aina kahteen pussiin jottei pussi rikkoonnu, esimerkiksi gallonan maitotonkka on aina yksinään kahdessa pussissa. Tämän takia kaupasta lähdettäessä käsissä on usein vähintään viitisen kassia vaikka ei isoja ostoksia tehnytkään. Hauska huomio on se, että täällä ollaan vielä paljon tarkempia ikärajojen kanssa kuin suomessa. Alkoholin ostamisen ikäraja on 21, ja jokaiselta alle 40(!!!) vuotiaan näköiseltä kysytään henkilöllisyystodistus.
Niinkuin edellisessä samoja asioita sivuavassa blogitekstissä kirjoitin, small talk kulttuurissa on ollut totuttelemista. Vieläkään se ei onnistu kovin sujuvasti, mutta koko ajan parempaan ollaan menossa. Edelleen tuntuu oudolta, että jos sinulle sanotaan How are You? (Kuinka voit/mitä kuuluu?) siihen voi vastata takaisin How are You. Ihmiset eivät siis oikeasti halua tietää mitä sinulle kuuluu vaan sen merkitys on sama kun suomessa sanotaan terve tai moro.
Muutaman kerran on tullut koettua havajilainen käsitys ajasta. Bussi saattaa olla hyvin myöhässä vartin tai sitten olla ajoissa viisi minuuttia (joka ei tarkoita että bussi jäisi odottamaan pysäkille aikatauluun pääsemistä). Jos joku sanoo, että soittaa kahdeksan aikaan niin se voi tarkoittaa kahdeksan aikaan ensi viikolla. Täällä ei siis aina ole niin nöpönnuukaa ajan kanssa. Nimim. Vieläkin erään asunnonvälittäjän soittoa odotellessa. Työpaikallakaan meidän menoja ja tuloja ei seurata mitenkään, kunhan hommat tulee tehtyä. Kokouksissa ja tapaamisissa toki tulee olla ajallaan.
Täällä tuntuu olevan yleinen tapa, että roskat viedään vain kadunvarteen isojen roskiksien sijaan. Kadun varret ovat täynnä myös vanhoja huonekaluja, kirjoja, tulostimia ja ties mitä tavaraa joita ihmiset eivät enää jostain syystä tarvitse. Siitä sitten ihmiset saattavat ottaa mukaansa jotain jos sattuvat tarvitsemaan ja ajan myötä ilmeisesti kaupungin työntekijät ne siitä kärrävät pois jos ne eivät ole muuten siitä hävinneet.
Liikenteessä annetaan jalankulkijalle todella hyvin tietä, toisin kun suomessa. Ruuhkaisenkin monen kaistan kadun pystyy ylittämään vaikka ei olisi valoja, kun kaikki kaistat pysähtyvät jalankulkijoita varten. Tarkkana saa tosin olla, sillä kaikilla autoilijoilla ei välttämättä ole ajotaidot parhaassa tikissään. Täällä ajokortti maksaa muutaman kympin ja sen saa jo 16 vuotiaana. Hurjan näköistä kun nuoret tytöt ajavat isoja maastureita (joita täällä on pilvin pimein) samalla meikaten taustapeilistä. Koko ajan täällä kuuluukin töötin ääni jostain päin ja muutaman kerran on nähty periamerikkalaista ikkunasta huutelua toisille autoilijille kun toinen ei ole ajanut oman mielen mukaan. Huhun mukaan poliiseilla on täällä sakkokiintiö joka tulee saada täyteen. Loppukuusta saattaa sakot rapsahtaa pienestäkin rikkeestä, kuten kadun ylittämisestä väärästä kohtaa, omalle kohdalle tälläisiä ei ole sattunut, mutta eipä mieli tee kokeilla onko juttu paikkansa pitävä.
Asumisesta on tullut huomattua sen verran, että huomaa, ettei taloja ole tarvinnut rakentaa kestämään talvea ja ne ovatkin aika hataraa tekoa. Esimerkiksi kadun äänet kuuluvat taloon enemmän kuin selvästi. Normaalit keskustelun äänet jalkakäytävältä kuuluvat sisälle kuin talossa ei olisi seiniä lainkaan. Amerikkalaisilla on myös jokin kumma mieltymys kokolattiamattoihin, joka meiltäkin löytyy. Onhan se pehmeä kävellä ja lämmin jaloille, mutta siivoamista se vaikeuttaa ja koko ajan saa olla erittäin varuillaan ettei matolle mitään kaadu, sitä kun ei pyyhkimällä siitä pois saa. Pölyäkin se kerää todella tehokkaasti.
Saunoja ei nyt tietenkään ole taloissa, mutta niitä löytyy muutamia kaupungilta, tosin niitä ei ole tullut testattua. Vuokraisäntämme sanoi, että käy sillon tällöin saunassa jossain, mutta meininki on ilmeisesti hieman erillainen kun suomessa. Kiukaalle ei nimittäin saa heittää vettä, koska ilmeisesti sähkökiukaita ei täällä ole tajuttu eristää vettä vastaan mitenkään. Ei ihme jos ei saunominen maistu kun kuivassa saunassa istuu.
Muitakin pikkueroja kyllä löytyy pilvin pimein, katsoo jos niistä vielä joskus uuden kirjoituksen tekisi.
Loppuun päivitystä työtilanteesta. Nyt on jo kaikilla työtä yllinkyllin, kun vielä vähän aikaa sai osa porukkaa pyöritellä peukaloitaan suurimman osan päivästä. Koko ajan alkaa hommat mennä vaativimmiksi ja sitä kautta toisaalta mielenkiintoisemmiksi. Pitäisi alkaa jo miettimään jo ainakin hiukan opinnäytetyö asioitakin kun sekin on matkan aikan tarkoitus väsätä. Arki siis täälläkin tulee väistämättä vastaan.
Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti