Surffaus on kivvaa!

Aloha!

Pahoitteluni kun ei ole kerennyt tänne mitään kirjottamaan sitten ensipäivityksen. Eli tarkoituksena olisi kirjoittaa tähän päivitykseen kokemuksista surffaukseen liittyen. Siitä on tässä ollut puhetta jo pitkään, että jonkun pitäisi kirjottaa surffauksesta. Kun ei ole vielä mitään tänne tullut kirjoteltua niin oletettavaa on, että on vaikea pysyä aiheessa. On kerennyt jo näkemään niin paljon lyhyessä ajassa, että kaikkea on vaikea sisällyttää yhteen tekstiin. Aika on kortilla... Päivät on mennyt UH:lla työskennellessä ja tekemistä on tuntunut riittävän vapaa-ajallakin. Yksi varmasti useimmille mieluisimmista vapaa-ajan aktiviteeteistä on ollut surffaus. Olemme käyneet bodyboardaamassa useita kertoja ja omia lautojakin on kertynyt jo yhteensä 4 kappaletta. Bodybordaamaan lähteminen on helpompaa, kun lauta ei paina paljoa eikä sitä tarvitse lähteä erikseen vuokraamaan. Olemme käyneet jo testaamassa muutamia eri rantoja. Ensituntuma bodyboardille otettiin Waikikilla. Siihen kuitenkin Waikikin aallot ovat liian pieniä. Toissaviikonloppun käytiin Waimanalo Beachilla, mikä sijaitsee saaren itärannalla. Heti seuraavana päivänä matkasimmekin Sandy Beachille saaren eteläosaan.

Waimanalon ranta oli todella upea, eikä ihmisiä ollut liikaa. Ranta sijaitsee asutusalueen vieressä, eikä siellä ollut juurikaan turisteja, mikä tuntui varsin mukavalle Waikikin turisti#¤%tin jälkeen. Aallot olivat mukavia, ja maisemat mahtavia. Surffauksen lisäksi tietysti makoiltiin ja heiteltiin palloa. Lisäksi käytiin hakemassa ruokaa, mikä oli mahtavaa. Itse söin ainakin tähän mennessä parasta kalua possua, mikä on täälläpäin suhteellisen suosittua evästä. Pois lähdettiin vasta pimeän saapuessa. Menimme odottelemaan bussia katokseen, johon saapui joukko paikallisia nuoria, jotka ilmoittivat kohteliaasti, että meidän olisi parempi poistua paikalta ja odotella bussia pysäkillä (ettei mene nenähommiksi). Ei pistetty vastaan! Matkanvarrella on kohdattu jokseenkin tylyä kohtelua valkoisen ihon takia. Lähinnä huutelua autosta ja sen semmoista. Suurin osa tästä johtuu varmasti siitä, että meitä luullaan manneramerikasta saapuneiksi turisteiksi, joita ei täällä sattuneista syistä kauheasti arvosteta. Itseäni ei ole kummemmin asia vaivannut, oikeastaan ihan hyvä saada vähän näkökulmaa asioihin!  

Seuraavana päivänä suuntana oli siis Sandy Beach. Osa porukasta meni eläintarhalle samaanaikaan. Matkanvarrella on oikeastaan ihan mukavaa välillä jakaantua muutamaan ryhmään tai tehdä jotain jopa ihan yksikseen. Pääsee hieman hermo lepäämään, tässä kun ollaan kuitenkin samassa porukassa 24/7 ja asutaan kuudestaan 3 hengen asunnossa. No ei siitä sen enempää. Sandy Beachilla aallot olivat aivan toista luokkaa. Rakastuin siihen paikkaan ensisilmäyksellä. Jo pelkkä bussimatka Sandylle oli kokemisen arvoinen. Suurin osa koko parin tunnin ajomatkasta mennään rantaa pitkin joten näkymät ovat sen mukaisia. Matkanvarrella on paljon korkeuseroja, ja kun aallot lyövät mereltä vasten kalliota on näkymää varsin huikea ja vaikea sanoin kuvailla. Harmi ettei ole vielä oikein kuvia niistä.

Rannalle päästyämme olin hetken ymmälläni aaltojen koosta. Niin isoja aaltoja en ollut koskaan nähnyt. Tuonnekko sitä pitäisi muka uskaltaa mennä? Vielä kun oli kuullut rantaa kutsuttavan nimellä: neck break! Ranta on siis tilastoissa niskamurtumien kärjessä. Mut no worries äiti ja iskä ollaan varovaisia. Ja sinnehhän mentiin muutaman minuutin pohdinnan jälkeen. Tosin toiset halusivat "ottaa ensin vähän aurinkoa". Loppujen lopuksi isot aallot osottautuivat oikein mukaviksi. Surffauksessa vaikein asia on itse aallon kiinni saaminen ja isommalla aallollahan se onnistuu tietysti helpommin. Niin siinä kävi, että aallon sai kiinni heti ensiyrityksellä ja kyyti oli mahtavaa! Luulen että tulen kertomaan kaikille halukkaille siitä tunteesta enemmänkin, kun saa ensimmäisen oikein ison aallon kiinni. Mahtavampaa tunnetta ei heti tule mieleen!

Tunnelma oli kaikinpuolin leppoisa. Rannalla oli paljon porukkaa joista suurin osa paikallisia. Rannan takana on pieni parkkipaikka ihan kiinni rannassa, jonne paikalliset isot pojat olivat ajaneet pick up truckinsa. Ja niitähän täällä muuten riittää, isoja autoja siis. Pojat luukuttivat autoistaan erittäin leppoisaa reggae musiikkia niin kovalla, että se kuului mukavasti rantahiekalle. Ilmassa kuului ja tuoksui reggae. Saimme mukavasti kaikki ensikosketuksen oikeasti isoihin aaltoihin ja päästiin näkemään mitä se surffaus oikeasti on. Paikallisethan menivät näillä bodyboardeillakin seisaillaan ja hyppi ranta-aalloilta takaperinvoltteja. Kovimmat otti aallot shortbordilla korallin kohdalta syvemmältä, ja kiersivät korallit aallolla kurvaillen. Käsittämätöntä! Lopulta totesimme, että tämä on siistein paikka ikinä, tänne tullaan uudestaan! Ja niin tulimme, heti seuraavana viikonloppuna. Tällä kertaa mukana oli koko porukka ja lisäksi työkaverimme Joakim kavereineen.

Ihan oikeaa surffausta olemme päässeet harrastamaan 3 kertaa. Surffaamaan lähteminen vie koko päivän, joten sitä ei voi harrastaa kuin viikonloppuna. Lisäksi se on niin raskasta ettei sitä mitenkään jaksa kahtena päivänä peräkkäin. Surffauksemme on tapahtunut ainoastaan Waikikin aalloilla, missä aallot ovat aloittelijalle sopivampia. Laudan saa vuokrattua halvimmillaan 15-20$ hintaan Waikikilta. Kahdella ensimmäisellä kerralla kannettiin laudat vähän kauempaa rannasta, mutta kolmannella kerralla oltiin jo löydetty lähempää hyvä paikka. Ensimmäinen kerta meni niin, että en saanut yhtään aaltoa kiinni ja totesin mielessäni ja ehkä ääneenkin, että eihän tämän näin pitänyt mennä! Surffaaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin olin ajatellut. Kaikenlaisia lautoja kun on tullut kokeiltua aikasemminkin, niin sitähän oletti että sehän sujuu ongelmitta. 

Ensimmäisellä kerralla aallot olivat tosin huomattavasti pienempiä, mikä tekee hommasta vaikeampaa. Toisella kerralla aaltoja saatiin jo kiinni, mutta täydellistä onnistumisen tunnetta ei ainakaan allekirjottaneelle tullut. Kolmannella kerralla kaikki taisivat jo saada aallon kiinni ja onnistui nousemaan seisaalleen. Se tunne mitä äsken hehkutin bodyboardilla aallon kiinni saamisesta ja siinä kurvailusta, täytyy kertoa kymmenellä niin päästään käsiksi siihen tunteeseen, mikä aallon kiinni saamisesta surffilaudalla seisaillaan kurvaillen kymmeniä metrejä. Ja tietenkin kaatumatta. Aivan mahtava laji! Suunnitelmissa on vielä testata pienempää ja pienempää lautaa, ja tunnustella kuinka pienellä laudalla riittää rahkeet surffaamaan. Sitten täytyy harkita ostaako oman laudan vai jatkaako vaan vuokraamista reissun loppuun saakka. Valitettavasti surffauksesta ei ole kuvia. Se kun tapahtuu niin kaukana rannasta, että pitäisi hommata joku vedenkestävä kamera sitä varten.

Nyt kun tämän kirjoituksen sai aloitettua niin tuli todettua, että ihan mukavaahan tämä on! Lupaan yrittää kirjoitella useammin ja ehkä ensikerralla selviää vähän lyhemmällä tekstillä. Kommentoikaa toki näitä tekstejä, jospa siitä tulisi vähän lisäintoa kaikille kirjoitella tänne enemmän.           

Janne ja Ari @ Waimanalo Beach

Vikke @ Waimanalo

Vikke ja Ari @ Waimanalo

Samat kaverit takaa

Janne, Larkki ja Jose. Ruokalevoilla @ Waimanalo

Rantavahti

Taidonnäyte ensimmäisiltä kerroilta kuvassa minä tai vikke? siis jalka ja lauta @ Waimanalo

Waimanalo

Rantahiekalla on mukava käppäillä!@Waimanalo

Waimanalon maisemia

Waimanalo

Nuista pärskeistä kerroin (kuvasta ei saa oikeaa käsitystä :D)@Sandy 

Monk-seal @ sandy (lepposa kaveri!)

Blöööd (+sisäpiirivitsi)

Suvi kuohuissa! @Waimanalo

Late @ Sandy

Sandy Beach

Sandy Beach